Hyvästi sunnuntaisulkemus!
Vanhan tutun poismeno riipaisee aina, vaikka ei koskaan olisi oikein ollut sen kanssa välilöissäkään. Ikävä voi tulla varsinkin jos tuon puolitutun hullunkuriset toilailut ovat kuitenkin pitkään antaneet puheenaihetta ja puuhaakin pitkinä talvi-iltoina. Puhun tietysti kauppojen sunnuntaisulkemuksen päättymisestä. Tuosta asiasta on tainnut tulla tälläkin palstalle taitettua peistä muutaman palstametrin verran. Järkeeni ei vain ole koskaan mahtunut miksi ruokakauppoja pitäisi pitää yksi päivä viikossa kiinni, vaikka sanomalehtiä saa tehdä joka ainoa päivä, viinaa saa vapaasti myydä kapakissa sunnuntaisinkin yömyöhään ja itse asiassa ihan samaa ruok

Kuka haluaa palvella?
Olen aina inhonnut ihmisiä, joiden mielestä asiat tehdään aina paremmin ja ainoalla oikealla tavalla jossakin vieraassa maassa. Onko italialaisten tapa syödä epäsiististi spagettia pilkkomatta sitä todella se ainoa oikea tapa, tai onko ranskalaisten tapa hankkia maksakirroosi päivittäisellä punaviinihiprakalla oikeasti automaattisesti parempi kuin kunnon kertakänni kerran viikossa? En suinkaan tarkoita sitä, että ranskalaisten tai italialaisten tavat olisivat jotenkin huonompiakaan. Tarkoitan sitä, että he tekevät asioita jollain tavalla ja me omallamme, eikä näitä asioita ole lainkaan pakko panna paremmuusjärjestykseen. Tämä kaikki on kuitenkin vain es

Ekologiaa on se vaan
Ympäristön suojelu, ekologinen ajattelu ja ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu ovat asioita, joita kaikkia varmasti meistä useimmat tukevat. Useimmat ovat valmiita hieman tinkimäänkin jossain kohtaa, jos tinkiminen auttaa näiden päämäärien edistämisessä. Paha kyllä aina nämä hyvät asiat eivät vain toteudu yhtä aikaa, vaan ympäristöä aivan hyvällä tavalla suojeleva päätös voi olla hyvinkin epäekologinen. Kouluesimerkki tästä ristiriidasta on Lohjalla nyt niin ajankohtainen pohjavesien suojelu. Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä, että meidän on säästettävä käyttökelpoiset pohjavedet myös lapsillemme. Tämän tavoitteen saavuttamis

Ällös yli päästä perhanaa
Näin vanhemmiten näyttää aamun lehden ääressä yhä useammin jutuista löytyvän huomautettavaa ja jutuissa kerrottavat asiatkin näyttävät yhä useammin menevän päin prinkkalaa. Aina joskus kuitenkin osuu silmiin uutinen, joka saa silmät säihkymään ja veren virtaamaan jälleen vilkkaammin ja elämänuskoisemmin. Tällainen harvinainen hetki koitti tässä männä viikolla, kun ministeri Mauri ”Tukka” Pekkarinen julisti lehdessä, ettei sähkön runkoverkkoyhtiö Fingridin anneta vajota ulkomaisten sijoittajien käsiin. Oli siinä ja siinä, että en noussut siinä aamukahvipöydässä seisaallaan taputtamaan päättäjiemme suoraselkäisyydelle. Typerin

Verkko imee palvelut
Elämän perustotuuksia on, että ihan kaikilla asioilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Ajatelleenpa nyt vaikkapa vain näitä verkossa toimivia palveluita. On mahtava edistysaskel, kun laskujen maksun tai vaikkapa loton jättämisen voi tehdä kotonaan juuri silloin kun itselle sopii säistä ja ajokeleistä piittaamatta. Toisaalta asia on väistämättä niin, että mitä useampi oppii verkkopalveluiden käytön, sitä harvempi asioi enää fyysisissä palvelupisteissä ja niiden kannattavuus väistämättä kärsii. Harva tosiasiassa varmasti oikeasti miettii, että jos nyt ryhdyn hoitamaan pankkiasiani netissä, niin tuo vuosikymmenet naapurikorttelissa seissyt