We'll always have Parijs.
Marloes (näkymätön), mie, Roos & Fleur.

Oli niin kiva viikko
Sisko ja siskontytär olivat kylässä viikon ajan. Emme turisteilleet ympäri Hollantia, vaan hengasimme lähinnä tässä kodin piirissä. Viisi kuukautta vanhan ehdoilla on helpompi toimia, kun ei yritä liian hankalia siirtoja. Ehtii sitä Amsterdamiin myöhemminkin. Ronja on kyllä takuulla maailman kaunein ja ihanin vaavi. Tottui tähän tätiin aika äkkiä ja hymyili kovasti. Maanantaina Hollannin tytöt kävivät ihailemassa pientä ja eilen teimme esitelmää porukalla, joten talossa on ollut enemmänkin populaa ajoittain. Nyt tuntuukin kovin hiljaiselta ja tyhjältä täällä. Oli kyllä ihan mahtavaa viettää aikaa Riinan ja Ronsun kanssa. Koulutyöt jäiv

Onnea Kotkaan!
Taas on suvussa uusi pieni ihminen. Onnea serkulle ja serkunmiehelle ja serkunlapselle eli tuoreelle isosiskolle! Sukulaisia näkyy täälläkin kohta. Ylihuomenna Schipholiin lennähtävät sisko ja siskontyttö. Päästään näyttämään Ronjalle vähän läntistä Eurooppaa. Turistivauva. Sitä ennen minä käyn huomenna pikavisiitillä rahtilaivassa ja saan toivottavasti tehtyä yhden tai kaksi käyttökelpoista kuvaa. A'damiinkin olisi vielä päässyt fotaamaan, sittenkin, mutta nämä olivat nyt päällekkäiset menot ja jotakin piti karsia. Ulkona sataa.

Networkweek
Olipa kiireinen, uneton ja erinomainen viikko. Meillä on joka vuosi tähän aikaan ns. networkweek, jolloin pääsemme kyläilemään valitsemiemme valokuvaajien luona, joko heidän kodeissaan tai studioissaan tai sitten vaikkapa lehtien kuvatoimituksissa. Menemme pienessä porukassa paikalle, juomme kaffetta tai viintä fotaajan kanssa ja fotaaja kertoo työstään ja kommentoi meidän töitämme. Aivan loistava tilaisuus rakentaa omaa verkostoa, hankkia kontakteja ja saada hyviä neuvoja. Kirjoitan tähän lyhyesti ja englanninkielisen fotoblogin puolelle laitan kattavamman raportin, kunhan saan sen tehtyä. Minun listallani oli tällä kertaa neljä valokuvaajaa. Ensimmäinen

Arbeid
Torstainen työpäivä. Lähdin aamuhämärissä Amsterdamiin. Ruuhkajunassa oli niin paljon ihmisiä, että välillä jalat eivät koskettaneet junan käytävän lattiaa, kun ihmismassa velloi. Pidin silmät kiinni ja musiikin lujalla ja koetin olla kuin en olisikaan. Leidenin jälkeen onneksi tuli istumatilaa, ja pääsin lukemaan kirjastosta randomilla ottamaani romaania. Yllätyin, kun huomasin että kyseessä oli Charles Webbin tuore jatko-osa The Graduatelle. Tarinassa Mrs. Robinson (coo coo ca choo) muuttaa Benjaminin ja Elainen kellariin. Ihan totta! Raitiovaunussa laiha parrakas mies trenssitakissa selitti kovaan ääneen teinipojalle "You should read Ginsberg. You know